Kameramme on miehellä loma reissussa leville. Joten kaivoin jonkun kuvan netistä. Hän (Sam Talbot) kilpaili Top Chef-tittelyydestä sub tv:llä torstaisin. Ravintolan omistaja, new yorkista. Äänestetty NYC seksikkäimäksi kokiksi. Kyllä kelpaisi minulle...Mitäs mulle kuuluukaan. Ihan hyvää kai.... Uusi työpaikkani ei välttämättä olekaan niin kauhea. miltä saatoin kuulostaa aikaisemmin. Kiireessä siellä ei kuitenkaan ole niin mukavaa, mutta meneepähän aika nopeasti. Muutama asia kuitenkin ärsyttää suunnattomasti. Työvuorolistojen ilmestyminen tapahtuu viikkoa aikaisemmin ja kolme viikkoa eteenpäin ne ovat tiedossa, perseestä suomeksi sanottuna. Yritäpä siinä nyt suunnitella elämää ja menoja etukäteen. Aionkin kysyä esimieheltäni mikä tähän menetelmään on syynä. Miksi hän ei voisi tehdä aina kuuden viikon työvuorolistat kolme viikon välein, luulisi sen hieman helpottavan. Toinen ärsytys asia on se että, keittiöihmiset tekevät kaiken ja sali-ihmiset kiukuttelee ja seisoskelee ja juttelee mukavia toisilleen. No, ei kai se nyt ihan noin ole, mutta välillä näyttää siltä. Enkä oikeastaan voi sanoa sali-ihmisten hommista mitään, kun en niistä kerta tiedä. Muutama sanan harkka on kuitenkin tullut jossa keittiö vs sali on erimieltä hommien hoidosta.
Mitä urheiluun tulee niin se on pysynyt suurinpiirtein samana. Ultimatea pääsen harrastamaan ainakin kerran viikossa, ellei kaksi. Kilpatanssia noin kerran viikossa ja muulloin hetken mielijohteesta lähden uimahalliin tai kuntosalille, mieluummin yleensä kuntosalille. Oletteko muuten huomanneet, että kuntosali touhussa pitää päästä muutamien kertojen jälkeen kipinään, että sinne tulee helpommin lähdettyä. Minun kipinäni on ollut viime aikoina kadoksissa.
Varsinaista lomaa minulla ei ole tiedossa muuta kuin yksi viikko syyskuun lopussa, sillä lähdemme sekajoukkueella pelaamaan ultimatea Italiaan Viareggioon joka on 30 minuutin päästä Pisasta. Nyt siis armoton säästäminen osa-aikaisella on alkanut. Olen aivan kickseissä, ulkomaan matkailusta on vierähtänyt tovi.
Viime aikoina olen miettinyt elämääni. Minulla tulee kausia jolloin mietin elämäni suuntaa ja mitä siltä haluan. Olen yleensä kahden-kolmen vaiheilla. Minkä sinä toteuttaisit?
1. Teen töitä jossain taholla johtoportaassa (esim. ravintola-alalla aluepäällikkönä), omistan yhdessä mieheni kanssa hienon, ison jenkkiläistyylisen omakotitalon Tampereella (kodin olen itse rakententanut ja suunnitellut). Minulla on audi A6 pihassani. Harrastan tanssia ja ehkä vähän opetankin sitä jossain harrastuksena. Minulla on lapsia 2-3. Matkailemme paljon.
2. Olen sinkku, asunut monessa eri maassa ja teen töitä ravintola-alalla sen verran kun rahaa tarvitsen. Kiertelen ympäri maailmaa, eniten minua kiinnostaa Amerikka. Loppu viimeksi kuitenkin päätyisi Suomeen, mutta ehtisinkö hankkia sen jälkeen vaihtoehto 1:n asiat? Paras olisi, jos mukana kiertäisi samanhenkinen mies.
3. Lähden opiskelemaan tanssitaiteita new yorkin arvostetuimpaan tanssikouluun. Valmistun ja liityn esiintyvään tanssiryhmään. Vastaavanlainen kuin esim. Riverdance. Kierrän ryhmän kansssa ympäri maailmaa esiintyen.
Tai samantyylinen haave on menestyä kilpatanssissa ja ryhtyä ammattilaiseksi. Tienata elantonsa tanssia opettamalla. Kilpatanssin parhaimmistoon kuuluvien ammattilaisten yksityistunti hinnat liikkuu 40-60€ välillä. Osa-aikaisesti voisin suunnitella ja ommella vaatteita/kilpatanssi asuja.
Pääpointtinahan on, etten halua "tavallista" elämää vaan jotain erikoisempaa. Olisinko sitten onnellinen, jos olisi ulkomailla yksin? En tiedä, mutta taidan olla jo liian vanha kokeilemaan, jos kerta perheen kuitenkin haluaisin jossain vaiheessa? Ikää mittariin tulee 26.v tiistaina 1.4 (olen aprillipila=) Eli siis muutaman päivän päästä, kääk!
Jos sinulla on haaveita/vaihtooehtoja elämäsi suunnalle, millaisia ne olisivat?
7 kommenttia:
Italiaan lähtisin minäkin heti! Italian koko olemuksessa on sitä jotain mitä minä haluan!
Olen muuten käynyt Pisassa vuonna jotain. Hieno reissu oli se. Mulla on valokuvakin itsestäni tornin edessä niin nuorena ja elämä avoimena.
Kiva, että sinulle kuuluu hyvää. Paras tapa kertoa kuulumisensa on, että kertoo ne itse. Olet tosi suomalainen. Olen huomannut tuon saman ilmiön mistä kirjoitat kuntosalin yhteydessä. Minä kansa sanoi pikku pässi:haluan Italiaan. Mitä on tavallinen elämä? Yhdestä asiasta olen äärimmäisen tyytyväinen. Sinulla on haaveita.
Minulla on jotenkin sellainen kuva että Pisa on kauhean pieni paikka/kaupunki ja siellä on vain se kalteva torni, en tiedä olenko väärässä. Toivottavasti...
Yritän potkia itsestäi irti että menisin huomenna kuntosalille. Tai Jaanaba, onko teillä ne pienet 3,5 kg painot, jotka voisi saada lainaan?
Onpas sinulla tarkahkot visiovaihtoehdot elämällesi. Vanhempana annan neuvon: älä seuraa mitään näistä vaan tartu hetkeen. Omassa elämässäni olen siihen pyrkinyt ja voin sanoa, etten kadu mitään. Menneiden haikailu on pahinta elämässä!
Mutta visioinpa tähän nyt kuitenkin viisivuotistähtäimen:
Olen silloin 38-vuotias (eikun 37, täytän vasta ensi viikolla 33) ja olen saanut luomutilani kukoistamaan. Ensimmäiset myyntituotteet ovat olleet markkinoilla ja ovat kuumaa kamaa luomupiireissä. Jee! Olen julkaissut ensimmäisen kirjani ja saanut kustannussopimuksen toisesta. Kirjoitan edelleen lehtijuttuja, mutta aika maltilliseen tahtiin. Saan tuloja paitsi luomutilastani, myös jonkin verran luennoistani ja kurssiopetuskeikoistani kansanopistojen viestintälinjoilla yms. Lisäksi luomutilani pitää minut lähes omavaraisena ravinnon kannalta. Olen juossut maratonenkakseni 3.25. Minulla ei varmaankaan ole lapsia, mutta en ole ihan varma siitä.
Ai niin, olen tummatukkainen!
Pakko lisätä vielä: olen edelleen saman miehen kanssa, olen harjoittanut Nella-suomenhevoseni lännenratsastukseen, metsätöihin ja valjakkohommiin. Minulla on neljä koiraa. Lampaita, kanoja, kyyttöjä, ankkoja ja kissoja.
Olen pysynyt hoikkana.
Kiitos Kirsi kommenteista. Mutta mistä sitä tietää milloin on oikeasti viisasta tarttua hetkeen ettei kyseessä ole vain hetken mielijohde. Minulla niitä on meinaan vähän turhankin usein. Olen haihattelija=)
Haaveesi ovat erilaiset verrattuna omiini, mutta onneksi meitä on moneen eri junaan. Miettikää jos kaikki haluaisivat samoja asioita? Miksi tummatukkainen? Sen haaveen toteuttaminen vie 30 minuuttia..=)
Paulaba: olen yleensä tarttunut myös mielijohteisiin :)
Tummatukkainen siksi, etten kestä tätä juurikasvua, joka talvisydännä pukkaa. Parturi sanoi viimeksi, että "moni kuvittelee olevansa blondi, kun on aina ollut, vaikka vanhemmiten muuttuisikin luonnollisen bruneteksi". Mun tukka on siis maantienvärinen, kesällä kivan vaaleakin, mutta talvella samea, jota yritän piristää raidoilla.
Kyllä nyt haluaisin jo kokeilla tumma (ruskea)tukkaisena oloa. Mut en uskalla itse värjätä ettei tule liian kova kontrasti.
Lähetä kommentti