Piiiitkäääästä aikaa pakotan itseni kirjoittamaan jotain tänne, ettei jää kokonaan tämä blogiura. Kirsi Haapala mainitsikin omassa blogissa muutamista blogeista ja niiden kestoista. Minun blogini oli siellä mukana ja hän toivotteli että jaksaisin kirjoittaa tänne. Sen jälkeen en olekaan paljon kommentoinut muiden blogeja enkä kirjoittanut omaani. Pyrin muuttamaan tämän
Jaa että mitäs tuo otsikko sitten tarkoittaa? No yksi syy pitkään kirjoitus väliin oli muutto joka venyi yllättävän pitkäksi, niin tavaroiden pakkaamisessa kuin purkamisessakin. Olen tällä viikolla aloittanut uuden työni eräässä ravintola-alan paikassa kokkina. Voin kertoa että työ on niin rankkaa että hyvä kun jaksan raahautua autolla kotiin ja lysähtää sohvalle. Tämä on huono asia, mutta toivottavasti ohi menevä, sillä en ole jaksaut koko viikon aikana tehdä ruokaa enkä harrastaa mitään. Olen siis käytännössä löhöillyt sohvalla kaikki illat ja kerännyt voimia seuraavaa työpäivää varten. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta tosi on, sillä ravintola-ala ja keittiöpuolen hommat ovat kauhean raskaita. Työpäivä alkaa sillä, että teen 200 ihmiselle kolme eri lounaruokaa 2 tunnin sisällä. Kun lounas on pöydässä alkaa miltei sama homma uudestaan, eli siis täyttöruokien teko. Loppupäivä on seuraavan päivän valmistelua sekä kippojen ja kuppojen tiskausta ja paikkojen siivousta. Raskasta tässä on vielä se että teen kaiken yksin ja takana odottaa koko ajan viisi eri hommaan. Kumpi ompi sitten pahempi, fyysinen vai henkinen väsymys/stressi? Huomasin myös erän asian kun kävin suihkussa, Hiuksia lähti iso nippu käteen jota on ollut aikaisemminkin kun on ressiä päällä. Avopuolisoni ei näytä oikein ymmärtävän työni rasittavuutta ja hän meinaakin että kun olen koko päivän kokkaillut ja siivonnut niin tulisin tekemään samaa hommaa kotiin, kun hän surffailee netissä?!? Noup, I don´t think so. Osat tulevat vaihtumaan meidän taloudessa, sano mun sanoneeni. piste.
Harmillista etenkin on se, että en jaksa edes harrastaa mitään ja ultimate sarjan viimeiset kaksi peliä ovat sunnuntaina. Ruokavalioni on ollut niin epäterveellistä, rasvasta ja laiskaa että olemattomassa kropassani maha on päässyt kasvamaan. Huom! 8 tunnin työpäivässä ei ehdi syömään, tänäänkin työvuorossa join yhden lasin kotikaljaa. Jumalattoman nälän alla tulee tungettua mitä sattuu suuhunsa. Voin silmissäni nähdä sen näyn kuinka vatsani hyppii kentällä kun juoksen frisbeen perässä. Kääk!!
Kilpatanssiakaan tuskin jaksan harrastaa koska jalkani ja etenkin päkiäni ovat "tuusan nuuskana" työpäivän ravaamisen jälkeen ja kilpatanssi reeneissä pitäisi tanssia korkokengillä!! Päkiäthän tällä menolla kuolee...
Olen nyt nähnyt viimeisissä työpaikoissani äärilaidat. Joko 8 tuntia netissä surffailua ja tekemättömyyden pulaa tai 8 tuntia helvettillistä kiirettä. Oisko olemassa mitään siltä väliltä?
Kylläpäs tulikin russutettua, toivon että alku hankaluuksia jälkeen työ ei tunnut enään niin raskaalta. Lupaan jatkossa kirjoittaa vähän positiivisempia asioita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
ONNEA UUDEN TYÖN JOHDOSTA.
Tasan ei näköjään käy onnenlahjat. Kun toinen paikka on sellainen, että ei tiedä mitä tekisi ja toinen paikka on taasen niin kiireinen, että ei tiedä mistä aloittaisi. Kokeneena konkarina voin kertoa, että kolme viikkoa menee ja sitten alat hahmottamaan rutiinit, joita luulisin sinunkin työpaikalla olevan. Ei löhöilyssä ole mitään pahaa. Minäkin menin eilen klo 17:00 päiväunille ja heräsin klo 22:00 ja ajattelin, että täytyypä mennä yöunille
niin eipä kai siinä löhöilyssä olekaan pahaa. Haluaisin vaan jaksaa tehdä muutakin kuin töitä. Tänään ainaki tein päätöksen että jaksaahan sitä harrastaa kun vaan ottaa itseän niskata kiinni.
Mullakin on jatkuvasti päkiät rasittuneet, vaikka ostin kunnolliset työkengätkin. Askelmittari olisi liikkuvassa työssä mielenkiintoinen kapine.
Jos en kutiaisi ja kestäsin hiplauksen niin menisin rentouttavaan jalkahoitoon.
joo, nyt se on jo vähän helpottunut vaikkakin mulla taitaa olla liian pienet työkengät. Menenkin tänään työpaikka palaverin jälkeen katsomaa uusia. Onneks uusi työpaikkani ei ole enään niin kauhea miltä vaikuttaa postauksesta, pakko oli päästä vaan valittamaan ja päästämään höyryjä pihalle. kolme viikkoa meni kuten pirjaana sanoi.
ai niin mäkään en kestä minkäänlaista jalkahierontaa kun kikatan vaan hierontapöydällä. Jalkaterän hieronnasta en tiedä, sen voinkin ehkä kestää kutiamatta.
Lähetä kommentti