Piiiitkäääästä aikaa pakotan itseni kirjoittamaan jotain tänne, ettei
jää kokonaan tämä
blogiura. Kirsi
Haapala mainitsikin omassa
blogissa muutamista
blogeista ja niiden
kestoista. Minun
blogini oli siellä mukana ja hän
toivotteli että
jaksaisin kirjoittaa tänne. Sen jälkeen en olekaan paljon kommentoinut muiden
blogeja enkä kirjoittanut omaani. Pyrin
muuttamaan tämän
Jaa että mitäs
tuo otsikko sitten tarkoittaa? No yksi syy pitkään kirjoitus väliin oli muutto joka venyi yllättävän pitkäksi, niin tavaroiden
pakkaamisessa kuin
purkamisessakin. Olen tällä viikolla aloittanut uuden työni eräässä
ravintola-alan paikassa kokkina. Voin kertoa että työ on niin rankkaa että hyvä kun jaksan
raahautua autolla kotiin ja lysähtää sohvalle. Tämä on huono asia, mutta toivottavasti ohi menevä, sillä en
ole jaksaut koko viikon aikana tehdä ruokaa enkä harrastaa mitään. Olen siis käytännössä
löhöillyt sohvalla kaikki illat ja kerännyt voimia seuraavaa työpäivää varten. Saattaa kuulostaa
uskomattomalta, mutta tosi on, sillä
ravintola-ala ja
keittiöpuolen hommat ovat kauhean raskaita. Työpäivä alkaa sillä, että teen 200 ihmiselle kolme eri
lounaruokaa 2 tunnin sisällä. Kun lounas on pöydässä alkaa miltei sama homma uudestaan, eli siis
täyttöruokien teko.
Loppupäivä on seuraavan päivän
valmistelua sekä
kippojen ja
kuppojen tiskausta ja paikkojen siivousta. Raskasta tässä on vielä se että teen kaiken yksin ja takana odottaa koko ajan viisi eri
hommaan. Kumpi ompi sitten pahempi, fyysinen vai henkinen väsymys/stressi? Huomasin myös erän asian kun kävin suihkussa, Hiuksia lähti iso nippu käteen jota on ollut aikaisemminkin kun on
ressiä päällä.
Avopuolisoni ei
näytä oikein ymmärtävän työni
rasittavuutta ja hän
meinaakin että kun olen koko päivän
kokkaillut ja
siivonnut niin tulisin tekemään samaa
hommaa kotiin, kun hän
surffailee netissä?!?
Noup, I
don´t
think so. Osat
tulevat vaihtumaan meidän taloudessa,
sano mun sanoneeni. piste.
Harmillista etenkin on se, että en jaksa edes harrastaa mitään ja
ultimate sarjan viimeiset kaksi peliä ovat sunnuntaina.
Ruokavalioni on ollut niin epäterveellistä,
rasvasta ja laiskaa että
olemattomassa kropassani maha on päässyt kasvamaan. Huom! 8 tunnin
työpäivässä ei ehdi syömään,
tänäänkin työvuorossa join yhden lasin
kotikaljaa.
Jumalattoman nälän alla tulee tungettua mitä sattuu suuhunsa. Voin silmissäni nähdä sen näyn kuinka vatsani hyppii kentällä kun juoksen
frisbeen perässä.
Kääk!!
Kilpatanssiakaan tuskin jaksan harrastaa koska jalkani ja etenkin
päkiäni ovat "tuusan
nuuskana"
työpäivän ravaamisen jälkeen ja
kilpatanssi reeneissä pitäisi tanssia
korkokengillä!!
Päkiäthän tällä menolla kuolee...
Olen nyt nähnyt
viimeisissä työpaikoissani äärilaidat. Joko 8 tuntia netissä
surffailua ja
tekemättömyyden pulaa tai 8 tuntia
helvettillistä kiirettä.
Oisko olemassa mitään siltä väliltä?
Kylläpäs tulikin
russutettua, toivon että alku hankaluuksia jälkeen työ ei tunnut
enään niin raskaalta. Lupaan jatkossa kirjoittaa vähän positiivisempia asioita.