Miten tää onkin niin vaikeata aloittaa?

Hellou pitkääästä aikaa. Siitä lähtien kun olemme reissusta tulleet niin minun on pitänyt kirjoittaa blogia. Ja miten se onkin niin vaikeaa aloittaa vaikka loppu viimeksi on mukavaa kun saan kirjoittaa. Ehkä juju piilee myös siinä, että jos useammat ihmiset lukisivat tätä ja kommentoisivat niin vastaisin kommentteihin ja kirjoittaisin useammin. Sillä käyn joka päivä kyllä ahkerasti katsomassa josko joku olisi kommentoinut. Kyllä ne kommentit motivoivat kirjoittamaan, nih=)

Noh, mutta reissusta siis. Matka oli erittäin onnistunut. Ajomatkalla Helsingin lentokentälle, Kimmo kysyi, että paljonko otit rahaa mukaan? Ja minun ilme oli, "ou nou, olisko pitänyt ottaa käteistäkin mukaan?" Noh eikun soitto äidille, voitko siirtää rahaa mun tilille, niin saat rahat takaisin 9 päivän päästä? Homma pelastettu. Ja Kimmo kiros, että minkälaisen jauhopään kanssa määkin olen lähdössä matkalle. Matkasta olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, ja jos saan ryhdistäydyttyä niin ehkä luikautan aina välissä kokemuksia matkasta. Mutta lyhykäisyydessa tällainen mielikuva jäi.

Gardajärvi, kauneinta maisemaa en vielä tähän päivään mennessä ole nähnyt. Loistava loma kohde perheelle oleskeluun, kaikille sopiva löhöilyyn, urheiluun/vesiurheiluun tai patikoimiseen. Seutu tarjoaa hirveesti virikkeitä mihinkä tekemiseen vaan. Siellä oli myös noin 5 vesipuistoa, 2-3 huvipuistoa ja muita seikkaulupuistoja. Viinitiloja ja hyvin aktiivinen iltaelämä ravintoloissa. Olen kertakaikkisen ällistynyt kohteesta jota voin ehdottomasti suositella kenelle tahansa. Ainoa miinus puoli taisi olla se, että liikkuminen vie aikaa, julkiset toimiva mutta harvakseltaan. Joten oma auto kohteessa on hyvä. Ja hei, meillä oli ilmastoimaton hotellihuone ja halpa sellainen, eikä ollut mitään tarvetta ilmastoinnille. Vaikka lämpöä oli koko ajan päälle +30. Täällä ihmiset olivat vielä ystävällisiä. Italiassahan ei paljoakaan harjoiteta tätä asiakaspalvelua.

Malcesine. Kylä jossa meidän hotelli oli. Paras paikka yöpyä gardajärvellä.

Venetsia. Viikonloppu riittää tähän nähtävyyteen. Kadut oli pieniä ja ahtaita. Mutta pahaa hajua ja likaisuutta en havainnut vaikka siitä varoiteltiin. Vaikea suunnistaa mihinkään. Kerran nähty ja tämä riittää. Hyvä muisto kuitenkin jäi kun minua kosittiin kattohuoneistossamme porealtaan ja shampanjan kera. Sanoisin että kosintatyyli oli erittäin romanttinen.
Venetsiaa ja sen katuja, missä veneet toimittaa auton virkaa. Grande Canale Rialton sillalta. Kai se noin kirjoitetaan.

Innsbruck. Ihmisessä huomasi suunnattoman eron kun päästiin junasta. Surinpiirtein ventovieraat vastaantulijat kadulla tervehti. Vuoret reunusti tätä kaupunkia ja taas oli sanoin kuvaamattoman kaunista. Kävimme alpeilla Nord park- seegrube ja pyöräiltiin alas. Huh, mikä matka 2200m. Tämä kaupunki oli sellainen missä olisi voinut kuvittella asuvansa. Hassua oli se että järvet menivta kiinni klo 19.00?!? Siis luonnonjärvet, kun kysyttiin että missä pääsisi uimaan vaikka vaan järveen, niin vastaus oli kun tutkittiin esitettä vähän aikaan, että kaikki on mnnyt jo kiinni. Ihme touhua! Loistava aktiiviloma kohde. Ja niin kaunista, kuitenkin erilailla kuin gardalla. Täällä oli se mäkihyppy torni Bergisel, josta on noin 100 kuvaa joka suunnasta. Kimmo vähän innostui. Seegrube harjanteella Innsbruckissa.

Innsbruckin kävelykatu. Päästä aukeaa vuoret. Hienompi näkyvä livenä kuin tässä kuvassa.

Munchen. Yksi ilta ja kotiin heti aamusta. Heti tuli sellainen olo kun tänne saavuttiin, että piti pitää kassista kiinni. Kyseessä oli kyllä big city. Käytiin kävelyllä ja syömässä. Ooh, miten paljon mahtavia kauppoja, tänne vois lähteä vaikka shoppailureissulle. Se oloisin putiikkeja näin koko ajan. Yhdessä ravintolassa johon mahduttiin (kaikki muut oli täyteen tungettu) piti juoda vaan jtkut drinkit ja päädyttiinkin syömään. Kysyin tarjoilijalta että jotain pientä ja kevyttä. Valitsin Kananrintaa ja uuniperunan ja salaattia. Voi morjes, ai pieni vai. Jaksoin syödä 1/3 osaa annoksesta. Kimmo otti Currywurstia ja sai varmaan 40 cm makkaran. Olutta meni muuten ihan sairaasti tässä ravintolassa kun istuttiin baaritiskin vieressä. Olut maa olut maa.

Tässä oli Kimmo Currywursti. Lähti kuulemma nälkä.

Ei voi sanoa kyllä ollenkaan, että paskareissu mutta tulipa tehtyä. Ihanaa oli myös tulla kotiin. En tiedä mihinkähän sitä ensi vuonna suunnistaisi, toivottavatsi johonkin.