Perjantaina lähdin töistä aikaisemmin, sillä oli mieheni valmistujaisjuhlat ja juhlan jälkeen sukulaisia tuli nauttimaan herkullisesta liha-voileipäkakusta ja vadelma-kermakakusta, jotka oli tehnyt koulukaverini (iso kiitos hänelle). Juhlat olivat jotenkin yllättävän raskaat, sillä olimme kotona joskus kymmenen aikaa illalla emmekä lähteneet kylille juhlimaan.
Kimmon "lahjasaalis" valmistujaisjuhlista. Enimmäkseen hyviä lahjakortteja.Lauantaiaamuna puuhailin ja pyörin pitkin kämppää. Siivosin ja järjestelin paikkoja hullun lailla. Heräsin kohtalaisen aikaisin ja aamupalan jälkeen kävin vaatekaappini kimppuun, josta on jo kaksi kuukautta sitten pitänyt siivota ylimääräiset (turhat) vaatteet pois. Otin itseäni niskasta kiinni ja lumppuja löytyikin kaksi jätesäkillistä!? Alla olevassa kuvassa on ainoa vaatekomeroni ja se on siivouksenkin jälkeen täynnä, joten selittäkäähän ihmiset tämä. Kuinka tuossa onhosessa kaapissani, mahtui olemaan vielä kaksi jätesäkillistä lisää kamaa?? Ei ymmärrä. Olin erittäin tyytyväinen ja annoin kahdelle tuttavalleni vaatteet katsottavaksi, josko he löytäisivät itsellensä hyödyllistä, eli kierrätykseen menivät kaikki, ei roskiin!. Tein perusruokaa ja nautin niin maniosta jauhelihakastikkeesta telkkarin ääressä katselle "elämän muutosta ekotyyliin" (brittiläiset opettelevat elämään säästäväisemmin alkeellisella ekoleirillä) joka oli lievine turhuuksineen oikein mielenkiintoinen ohjelma. Itsekin voisi ottaa oppia. Ohjelmassa korostettiin muunmuassa sitä, että suihkun tulisi olla noin 3 min. mittainen ja vessan saisi 5 henkisessä perheessä vetää max 12 kertaa. Yhden auton tulisi riittää perheessä kuin perheessä.
Ohjelman päätyttyä pääsin hakemaan ikiomaa kopperoani (Renault Clio) joka on ollut korjauksessa jo kolme viikoa. Olipas mukavaa huristella omalla autolla. Minua kun ei ole luotu bussilla kulkemaan. No huristelin kuntosalille ja näin siellä vanhan ammattikoulukaverin (luokan suosituin poika) joka ei ollut tuntevinaan minua, ainakin näytti siltä. Minua jäi ehkä hämäämään, että olisiko minun pitänyt olla viisaampi meistä ja käydä moikkaamassa nenän edessä? Käykö sinulle koskaan näin? Luulisi aikuisten ihmisten olevan sen verran viisaita, että moikata kehtaisi, sehän ei maksa mitään...
Illalla kävimme veljen vaimon kanssa syömässä kiinalaisessa jossa oli oikein hyvää ruokaa. Miltei aina kiinalaisessa on hyvää ruokaa. Taas tuli tehtyä se moka, että molemmat ottivat oman annoksensa vaikka yhdestä riittäisi molemmille, annoksethan on todella isoja. Ilta päättyi kilpatanssikisojen katseluun (winter dance festival), joissa suomalaiset ammattilaiset voittivat kultaa latinalaisissa, taso oli erittäin kova ja edustajia oli n. 12 eri maasta . Hyvä Suomi! Liput maksoivat PALJON, 30 euroa ja ne olivat pöytäpaikat, sillä halvempia paikkoja ei enään ollut myynnissä. Noh kerran se kirpaisee.
Siivottu vaatekaappi. Vieressä kimmon kaappi. Onko eroa?
5 kommenttia:
Mun palkkatyössä olen jo nähnyt suunnilleen kaikki vanhat tutut ja luokkakaverit joka elämän vaiheesta. Joku on niin kuin ei tuntisikaan vaikka palvelen häntä ja joku kysyy, että oletko se ja se ja jotkut vaan pällistelee jos ovat muiden palveltavana.
Ei muakaan kyllä kiinnosta ihan kaikkia tapauksia nähdä, jotka olen tavannut, mutta siihen en usko, että joku vanha luokkakaveri ei muka tunne.
Onnea K:lle.
Jaahas taas uusi blogin kirjoittelija ilmaantunut www-sivujen ihmeelliseen maailmaan.
Tuo kaappien siivous on hyvä idea. Itsekkin pitäisi sellainen tehdä. Alkaa olemaan hiukan liikaa noita remontti vaatteita. Olen vaan yleensä aika kova aloittamaan kaikkea, mutta hankkeet pitäsi viedä loppuun. Toivottavasti joskus onnistuu.
Innolla odotan minkälaisia ruoka ohjeita tänne ilmestyy. Toivottavasti jotain sellaisia mitä minäkin osaan valmistaa ;-)
Joo ja kerrankin blogi mihin voin alkaa heittelemään kommentejani.
Ei tästä niin kauaa ole, kun keskustelin erään neitosen kanssa siitä, että kun näkee tutun esim. kaupassa niin pitäisikö moikata. Itse moikkaan aina, jos vain satun olemaan läsnä, siis tarkoitan etten ole ihan omissa maailmoissani. Minulla vain on se paha tapa, että tulee aina kysyttyä kuulumisia. Onneksi ystäväni tietävät, että voi aina sanua "on kuule pikkuisen kiire". Tässä taannoin kävin S-marketissa ja näin tutun naisimmeisen. Minä oiko päätä tervehtimään "no moro moro, missä me ollaan tavattu". Kyllä siinä nauru maittoi, kun huomasin hänen avustuksellaan, että tanssiurheilu on meidän molempien lukkarin rakkaus.
Yritän Tinke heitellä tänne jotain pikkuisen erilaisia ruoka ohjeita perinteisistä, joita sinäkin osaat valmistaa. Itsekin kotona valmistan nopeaa ja helppoa ruokaa. Viikonloppuisin saatan panostaa. Kuvat on oleellisiä ruokarespteissä, vielä kun muistaisi ottaa niitä kuvia!
Mulla on kans tapana suunnitelmissani aloittaa kaikenlaista ja innostin herkästi ja yleensä vienkin ne loppuun saakka mutta aika välinä voi olla 1 vko-1 vuosi.
Mää kyllä yleensä haluan moikata vanhoja tuttuja ja yritän ainakin moikkaus mielessä pitää kiinni vanhoista tuttavuuksista. Monesti ihmiset ajattelevat kun eivät kehtaa moikata, että muistaakohan tuo minut. No jos se ei muistakaan niin nolaan vain itseni?! Hölmöä, mutta niin kyllä taidan minäkin jossain aivosopukoissa ajatella.
Lähetä kommentti